![]() |
arin cool kotisivu/
harrastukset/ kotiviinikemiakotisivu |
Tällä sivulla on kooste oppimistani
asioista kaverini Mikan kanssa tehdyistä kotiviinikokeiluista.
Teimme viiniä valmispakkauksista. Kokeilut
ovat viimeaikoina jääneet vähemmälle,
mutta täytyyhän sitä jonakin päivänä
kokeilla viiniä mehutiivisteistä tai omista marjoista.
Viinin teossa moni seikka voi mennä pieleen,
definfioinnin, makeutuksen tai varastoinnin
aikana. Se, onko viini onnistunut, selviää
vasta kuukausien päästä kokkailun aloittamisesta.
Kysymyksiä joita tällä sivulla pohdin ja tulen pohtimaan ovat esim:
- milloin ja miksi kannattaa käyttää
talouskidesokeria ja milloin panimosokeria
- miksi käymisastian kansi on pidettävä
suljettuna
- miksi viinin maku muuttuu varastoimisen aikana
- omatekoinen laskukaava kotiviinin kaloreiden
laskemiseksi
Desinfiointiaine E223 (Natriusmsulfidi) sekoitetaan
2 litraan vettä. Seos haisee
aikalailla ja voi yskittää hieman.
Tuuletus voi olla paikallaan desinfioimisen jälkeen.
Ei kannata käyttää desinfiointiaineita,
jossa on klooria. Kloori voi aiheuttaa viiniin
sivumakua, katso korkittuminen
-
Käymisastia ja pullot on desinfiointava.
Myös lämpömittari, ominaispainomittari, viinimehun
sekoittamiseen tarvittava kauha ja lappo on puhdistettava.
Normaalissa ruoanvalmistuksessa
tarvittava puhtusaste riittää. Desinfiointiainetta
ei tarvita. Myös korkkien desinfiointi
kannattaa korkittumisen vähentämiseksi.
hh
Vaikka käymisastian pesu (ja erityisesti
pullojen pesu) on tympeää touhua, kannatta se silti.
Huonon puhtauden seurauksena viini voi homehtua
tai etikkahappobakteerit voivat muodostaa
etikkaa viinin pinnalle. Esim. autotallista löydettyä
laudanpätkää ei kannata käyttää viini-
mehun sekoitukseen, siinä voi olla hometta
;-)
Etikkaa synnyttää siis etikkahappobakteerit.
Bakteerit kuluttavat alkoholia muodostaen
etikkahappoa. Tällöin viinin pinnalle
syntyy sinertävän valkoinen limainen kalvo, joka
haisee pistävän etikkaiselta. Koska
tämä prosessi vaatii happea edetäkseen, on tärkeää,
että käymisastian kansi on tiukasti
kiinni käymisen aikana.
Korkkeina kannattaa käyttää vaha-
tai silikonipintaisia korkkeja, jotka menevät helpommin
sisään. Muutenkaan korkeissa ei kannata
säästellä. Kloorivalkaistuja korkkeja ei kannata
käyttää korkittumisen vuoksi,
urbaanilegendat myös väittävät, että korkissa
olevia koloja
täytetään liiman ja korkkijauhon
seoksella. Mikäli korkki näyttää tältä, en
itse ostaisi.
Silikoni- vahapintaisia korkkeja ei saa keittää.
Pinnoite voi kärsiä. Silikoni- ja vaha-
pintaisia korkkeja ei ole tarkoitus myöskään
kostuttaa ennen pullotusta. Itse tosin steriloin
korkit rikkiliuoksessa.
Yksi varteenotettava korkkivaihtoehto on muovikorkki.
Viini ei säily niin pitkään kuin korkkikorkilla,
mutta korkittumiselta vältytään.
Pullot joissa on tasareunainen kurkku on
paras malli. Tällöin korkki kiinnittyy tiukasti kiinni.
Jos pullon kurkku on viisto, voi korkin ja lasin
väliin mennä viiniä ja korkki voi vuotaa.
Käymisastia voi olla periaatteessa
mikä tahansa suljettava astia. Paras on kuitenkin ihan
tavallinen viiniliikkeestä saatava 30 litran
muoviastia. Astian sisäpinta on hyvin tasainen, joka
tekee sen puhdistamisesta helpon. Sisäpinnaltaan
karkeapintaisia astioita ei kannata käyttää.
Eräs asia johon käymisastiassa kannattaa
kiinnittää huomiota on kansi. Se ei saisi olla kovinkaan
jäykkää muovia, koska sellaisen
kunnollinen kiinnittäminen voi olla hankalaa. Kansi voi
helposti vuotaa. Astiat kannattaa uusia, kun
ne on esim. viinin sekoittumisen vuoksi naarmuuntunut.
Läpinäkyvissä käymisastioissa
on se etu, että selkeytymistä voi seurata helposti. Viinin on
kuitenkin käytävä mahd. pimeässä,
joka on otettava tässä huomioon. Nykyaikaisten tehokkaiden
selkeyttämisaineiden kanssa ei myöskään
ole suurta huolta. On vain odotettava ohjeissa mainittu
aika, jonka jälkeen viini on melko varmasti
selkiytynyt. Seuranta on usein turhaa.
Lappo on myös oltava. Hyvä lappo
on tietenkin tehty oikeasta materiaalista, joka on riittävän
joustavaa ja josta ei jää sivumakuja.
Lapossa on myös hyvä olla puristin, jolla virtauksen
voi katkaista (toki vaikka pyykkipoikakin kelpaa
tähän tarkoitukseen). Hyvä lappo on
käymisastian puoleisesta päästä
myös korkeussuuntaan säädettävä, jolloin käyttäjä
voi lappoamisen
alussa asettaa lapon imemään viiniä
mahd. ylhäältä, vältellen pohjan sakkoja. Lapon imupuolella
olisi myös hyvä olla yksinkertainen
suodatin.
Lapon imupäässä oleva yksinkertainen
suodatin vähentää sakan
joutumista lapon imuun.
Lisäksi tarvitaan sekoitusmela. Yksi high-end
sekoitusratkaisu on muuttuvanopeuksinen porakone ja
maalinsekoitusvispilä.
Viinin sekotuksessa muuttuvakierrosnopeuksinen
porakone ja maalisekoituspotkuri on
tehokas ja käyttökelpoinen apuväline.
![]() |
![]() |
Joissain tapauksissa viineihin on tullut outo
(pahvinen / sukkamehu / vanha pesusieni...) sivumaku.
Puhutaan viinin korkittumisesta, jolloin viiniin
on alkanut kehittyä TCA nimistä ainetta, eli
2,4,6 Tri-kloori-anisolia. TCA on eräs kaikkein
voimakasaromisin aine, netistä löytyneiden tietojen
mukaan yhdellä ruokalusikallisella voisi
pilata koko USA:n vuosittaisen viinituotannon. Toisen lähteen
mukaan makuraja on 1.4 ... 4 ng/litra viinityypistä
riippuen. On arvioitu, että kaupallisista viineistä
5-10 % on korkkiviallisia. Ravintolassa saanee
(maksutta) uuden pullon, jos tarjoilija tuo korkkiviallisen
pullon.
TCA:ta syntyy viiniin kosteuden, sekä korkissa
olevan kloorin ja homeen vaikutuksesta. Klooria tarvitaan
korkin puhdistamiseen ja valkaisuun. Mikäli
korkin huuhtelu ja kuivaus kloorikäsittelyn jälkeen on ollut
huolimatonta, syntyy tätä pahanmakuista,
mutta terveydelle vaaratonta ainetta.
USA:ssa on tehty viininvalmistajien kesken kysely,
jonka mukaan viinipullojen varastointi vaaka- tai alassuin
vähentäisi hieman TCA:n syntyä
verrattuna siihen, että viinipulloa pidettäisiin korkki ylöspäin.
Tällöinhän
korkki tietenkin myös kuivuu.
Korkkien valmistajat ovat yrittäneet parantaa
korkkien laatuja mm. yrittämällä rakentaa tiiviimpiä
korkkeja,
jolloin korkin kaasukupliin jäänyt
kaasu ei pääse liikkumaan (lieneekö kuplissa klooria?).
Toisaalta, koska
TCA:ta ei synny ilman klooria, on yritetty myös
käyttää vetyperoksidia tai otsonia korkkien puhdistamiseksi
kloorin sijasta.
Yksi vaihtoehto on käyttää kierrekorkkeja
tai esim. muovikorkkeja. Erään tutkimuksen mukaan tosin
muovikorkit päästävät kolmen
varastointivuoden aikana enemmän happea pullon sisään kuin
korkkikorkki,
ja sehän aiheuttaa etikoitumista. Toisaalta
ei tiedetä, kuinka inertti, eli reagoimaton, aine muovi tai kierrekorkki
on pitkän varastointiajan kuluessa. Muovi-
tai kierrekorkkia voidaankin suositella suht. lyhyisiin varastointeihin.
Toisen lähteen mukaan korkittumisen saa aikaan
bakteerit, jotka muhivat korkin sisäosassa (ei siis pinnalla).
Ko lähde tarkoittanee kuitenkin TCA:ta.
Saman lähteen mukaan korkkien käsittely esim. mikrossa, keittämällä,
desinfioimalla jne... ei auta.
Käymisprosessiin osallistuvat sokerilaadut
ovat glukoosi ja fruktoosi. Kummankin kemiallinen
merkki on C6H12O6.
Puhdasta glukoosia voi ostaa kaupasta panimosokerin nimellä.
| "Arkinimi" | Hienompi nimi | Kem. merkki | Suht. makeus |
| Kidesokeri eli taloussokeri | Sakkaroosi | C12H22O11 | 100 |
| Rypälesokeri eli
panimosokeri |
glukoosi eli
dekstroosi |
C6H12O6 | 60 |
| Hedelmäsokeri | Fruktoosi | C6H12O6 | 120 |
| Laatu | Suht. makeus |
| Laktoosi | 20 |
| Glukoosi | 60 |
| Sorbitoli | 60 |
| Ksylitoli | 100 |
| Sakkaroosi eli TALOUSSOKERI | 100 |
| Fruktoosi | 120 |
| Syklamaatti | 3000 |
| Aspartaami | 18000 |
| Acesulfaami | 20000 |
| Sakariini | 30000 |
C12H22O11
+ H2O => C6H12O6 + C6H12O6
sakkaroosi + vesi
=> fruktoosi + glukoosi
Sitruunahappoa voidaan käyttää
myös maun korjaamiseen. Liian makean viiniin makua voi parantaa
sekoittamalla 5 g sitruunahappoa kerrallaan viinin.
Samoin jos viini on mautonta, voidaan makua
korjata sitruuna- tai viinihapolla.
Kalkki voi neutraloida viinihapon, joka on otettava huomioon jos käytettävä vesi on kalkkipitoista.
Jos viini on ruskeaa, voi se johtua hedelmissä
olleista oksidaaseista. Tällöin loraus viinihappoa
voi palauttaa oikean värin.
Kuten mainittua, kalkki voi neutraloida viinihapon.
Kalkilla on toistaalta makuun vaikuttava vaikutus.
Sillä voidaan tasoittaa liian hapokasta
makua.
C6H12O6 => 2C2H5OH + 2CO2
Käymisen alkamisen aikana hiiva tarvitsee
happea. Siksi käymisastiaa kannattaa sekoitella aluksi. Itse
reaktio on anaerobinen, eli hapettomassa tilassa
tapahtuva reaktio. Siksi käymisastian kansi suljetaan
käymisen ajaksi. Toinen syy on etikan muodostumisen
ehkäiseminen.
Hiilidioksidi poistuu vesilukon kautta. Viinimehun
pinnalla se näkyy kuplina ja vaahtona. Hiiva
polttaa sokerista 80 % - 90 % alkoholiksi. Osa
sokerista muuttuu sikuna-aineiksi, osa
korkeammiksi
alkoholeiksi ja osa hiivan omien elintoimintojen,
esim. kasvun ylläpitämiseksi.
Jälkikäymistä
voi esiintyä, jos esim. pullotusvaiheessa hiiva pääsee kosketuksiin
hapen kanssa.
Tästä syystä käyminen voi
jatkua pullotuksen jälkeen. Ennen pullotusta kannattaa varmistua siitä,
että käyminen on loppunut.
Pullotusvaiheessa viinissä on karvas maku. Se johtuu siitä, että viinissä on vielä paljon hiiva-aineita.
Niin olikos se prosessi sitten eksoterminen vai
endoterminen...
| Aine | Kem. merkki | Muodostumisentalpia kJ/mol |
| Glukoosi | C6H12O6 | -1268 |
| Fruktoosi | C6H12O6 | -1266 |
| Etanoli | C2H5OH | -277.7 |
| Hiilidioksidi | CO2 | -393.51 |
Käytetään sokerille muodosumisentalpiaa -1267 kJ/mol. Mol. sokeria käydessä alkoholiksi, on entalpianmuutos:
2*h(CO2) + 2*h(C2H5OH)
- h(C6H12O6) = -2*393.51 - 2*277.7 + 1267
= -75 kJ / mol. Eli energiaa sitoutuu hieman
käymiseen, prosessi on siis endoterminen.
Hiivaravinne (ravintosuola) sisältää
diammoniumfosfaattia ja B1-vitamiinia. Hiiva saa hiivaravinteesta
voimaa käymisen alun aikana, ja hiiva käyttää
kaiken ravinteen käymisen aikana. Ravinnetta tarvitaan
n. 2 g jokaista kymmentä viinilitraa kohti.
Mikäli raaka-aineissa on runsaasti parkkihappoja, tarvitaan
ravinteita tuplamäärä.
Joidenkin lähteiden mukaan astian heiluttaminen
pysäyttämisen aikana voi pitää hiivasoluja
virkeänä, jolloin pysähtyminen
on takkuisempaa. Toisten lähteiden mukaan astiaa pitää
sekoittaa pysäyttämisen aikana, jolloin
pysähytyminen on tehokkaampaa.
Henk. koht. kokemusteni mukaan viini kyllä
pysähtyy ilman sekoittelua. Sen ainoan kerran
jälkeen, kun pönttöä olen
pysäyttämisen aikana sekoittanut, on vesilukko pulputtanut kerran
puolessa tunnissa pysäyttämisen jälkeen.
Mielestäni kannattaa olla sekoittamatta. Kts. myös
käyminen .
Ilman selkiyttämisaineita valkoviini selkiytyy
2-3 kuukaudessa. Punaviineillä ei mene aivan
näin kauaa.
| Punaviini | Min | Max |
| Kuiva | -5 | +2 |
| Puolikuiva | +0 | +2 |
| Täyteläinen | +2 | +5 |
| Rosee valkoviini | ||
| Kuiva | -5 | -2 |
| Puolikuiva | -2 | +1 |
| Makea | +2 | +5 |
| Sherry | ||
| Kuiva | +8 | +15 |
| Puolikuiva | +15 | +25 |
| Makea | +25 | +30 |
| Madeira/Portviini | ||
| Kuiva | +20 | +25 |
| Puolikuiva | +25 | +30 |
| Makea | +30 | +35 |
| Kirsikka | ||
| Kuiva | +20 | +30 |
| Puolikuiva | +30 | +35 |
| Makea | +35 | +45 |
Kun viini käy, syntyy etyylialkoholin lisäksi
muitakin aineita. Osa vajoaa astian pohjalle, mutta
osa jää kellumaan viiniin. Kyse on
korkeammista alkoholeista ja estereistä.
Viinissä on 200 tunnettua ja 250 tuntematonta
aromaattista ainetta, joita kutsutaan myös
sikuna-aineiksi. Nämä aineet antavat
viinille makua ja tuoksua. Viinin kypsyessä nämä aineet
reagoivat toistensa kanssa.
Kypsymisprosessi tarvitsee hieman happea, joten
pulloa ei kannata täyttää aivan piripintaan.
Jos käytetään kierrekorkkia, voi
korkin avata kerran kuussa ja päästää pulloon hieman
ilmaa.
Korkki-korkin kanssa vastaavaa ei tarvitse tehdä,
koska se vuotaa hieman.
Ihanteelliset kypsymisolosuhteet on ensinnäkin
pimeys. Valo voi värjätä viinin. Toinen ehto on
lämpötila, jonka pitäisi olla
10 - 14 astetta.
Tämä on omatekoinen kaava.
On olemassa myös yksinkertaisempia tapoja laskea käymisaste,
eli oechle / 8, mutta se ei ole
hienoa. Tämä on paljon c00limpi. Tämä ei ota marjoissa
olevaa sokeria huomioon, eli tämä
on enemmän tai vähemmäm ajanvietettä.
Tarvittavia vakioita seuraavassa.
M = mooimassa, roo = tiheys, O=happi, H=vety, C=hiili,
s=fruktoosi tai glukoosi, a=etanoli,
co2=hiilidioksidi, V=vesi.
MO = 16 g / mol
MH= 1.008 g / mol
MC= 12.01 g / mol
Ms= 180.156 g / mol
Ma= 46.068 g/mol
MCO2= 44.01 g/mol
MV=18.01 g/mol
rooV=1000 g/m3
rooa=789 g/m3
rooS=1562 g/m3
Annetaan ensin tiedoksi nesteen
kokonaismäärä Vtot ja sokerimäärä
massana ms. Lasketaan:
sokerin ainemäärä nS =
mS/ MS
sokerin tilavuus VS= mS /
rooS
veden tilavuus VV= Vtot -
VS
veden massa mV= VVrooV
kokonaismassa mt= mV+ mS
kokonaistilavuus root= mt /
Vtot
oechleaste alussa (jonka voi tarkastaa ominaispainomittarilla)
x0= root - 1000
Käymisen jälkeinen oecleaste
x1 annetaan käsin. Nesteen tiheys
on roo = x1 + 1000.
Tehdään oletus, että
nesteessä on vain vettä, alkoholia ja sokeria. Nesteen tiheys
on myös
roo = ( mV +
mS + mA) / ( VV +
VS + VA), jossa alaindeksit V, S ja
A viittaavat veteen, sokeriin ja
alkoholiin. m = Mn ja V = m / roo,
joten tiheys on:
roo = ( mV + MSnS
+
MAnA) / ( VV + mS/rooS
+
mA/rooA) =
( mV + MSnS
+
MAnA) / ( VV + MSnS/rooS
+
MAnA/rooA)
Sokerin ainemäärää
voidaan kuvata yhtälöllä nS =
x * nS0, jossa x on käymisaste 0...1,
1=
ei käynyt lainkaan ja 0 =
kaikki sokeri käynyt. nS0on sokerin
ainemäärä alussa. Em. yhtälö on nyt
roo = ( mV + MS x nS0 + MAnA) / ( VV + MS x n S0 / rooS + MAnA/rooA)
Alkoholin käymisyhtälöistä C6H12O6 => 2C2H5OH + 2CO2 saadaan:
nA= 2 (nS0 - nS) = 2 (nS0 - x nS0) = 2 nS0 ( 1 - x )
roo = ( mV + MS x nS0 + MA 2 nS0 ( 1 - x ) ) / ( VV + MS x n S0 / rooS + MA 2 nS0 ( 1 - x ) / rooA)
mV + MS x nS0 + MA 2 nS0 ( 1 - x ) = roo * VV + roo * MS x n S0 / rooS + roo * MA 2 nS0 ( 1 - x ) / rooA
mV + MS x nS0 + MA 2 nS0 - x MA 2 nS0 = roo * VV + roo * MS x n S0 / rooS + roo * MA 2 nS0 / rooA-x * roo * MA 2 nS0 / rooA
mV + MA 2 nS0 - roo * VV - roo * MA 2 nS0 / rooA= roo * MS x n S0 / rooS -x * roo * MA 2 nS0 / rooA - MS x nS0 + x MA 2 nS0
mV + MA 2 nS0 - roo * VV - roo * MA 2 nS0 / rooA= x ( roo * MS n S0 / rooS - roo * MA 2 nS0 / rooA - MS nS0 + MA 2 nS0 )
x = ( mV + MA 2 nS0 - roo * VV - roo * MA 2 nS0 / rooA ) / ( roo * MS n S0 / rooS - roo * MA 2 nS0 / rooA - MS nS0 + MA 2 nS0 )
eli siis nyt osaamme laskea, montako
prosenttia sokerista on käynyt alkoholiksi. Nyt voidaan laskea kaikkea
kivaa:
pöntössä on käymisen
jälkeen sokeria nS1 = x nS0
moolia.
Alkoholia siellä on nA1= 2 nS0
(
1-x ) moolia, ja hiilidioksidia
vapautui käymisen aikana
nA1 moolia, (eli samanverran kuin alkoholia
syntyi). Vastaavat massat tottakai m = n M,
ja pöntön litkun kokonaismassa
on mtot1= mV1 + mS1
-
mCO2 . Lämpöä
käyminen sitoi E = nA1 * 75 kJ / mol.
SÄILÖNTÄAINEET
Tähän lopuksi lista viinissä käytettävistä euroaineista.
E200 sorbiinihappo
E201 natriumsorbaatti
E202 kaliumsorbaatti
E203 kalsiumsorbaatti
E210 bentsoehappo
E211 natriumbentsonaatti
E212 kaliumbentsoaatti
E213 kalsiumbentsoaatti
E214...
E218 parahydroksibentsoehapon
esterit
E219 p-hydroksibentsoehappo-metylesterin
natriumsuola
E220 rikkidioksidi
E221 natriumsulfiitti
E222 natrium- ja kaliumbisulfiitti
E227 rikkiyhdisteet
E230 difenyyli
E231 ortofenyylifenoli
E232 ortofenyylifenolin natriumsuola
E233 tiabendatsoli
E234 nisiini
E235 natamysiini (pimarisiini)
E238 muurahaishappo ja sen
suolat
E237 natriumformiaatti
E239 haksametyleenitetramiini
E241 natriumtetraboraatti
E250 natriumnitriitti
E251 natriumnitraatti
E252 kalumnitraatti
E260 etikkahappo
E261 kaliumasetaatti
E262 natriumasetaatti
E263 kalsiumasetaatti
E270 maitohappo
E280 propionihappo
E281 natriumpropionaatti
E282 kalsiumpropionaatti
E283 kaliumpropionaatti
E290 hiilidioksidi
E296 omenahappo
E297 fumaarihappo